Päivä no:68/Reitti no:68

18. Töölön kirkko

60°10’46.6″N 24°55’20.2″E

Suunnittelu: 1927-1928

Rakentaminen: 1929-1930

Korjaus: 2013-2015

Kuvaus:

”Vuonna 1930 valmistunut, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema kivikirkko sijaitsee jyrkällä kalliotontilla Topeliuspuiston keskiakselilla, ikään kuin puiston päätteenä. Se on on arkkitehti Alvar Aallon Muuramen kirkon ohella puhdaslinjainen esimerkki pohjoismaisesta 1920- luvun klassismista, joka sai vaikutteitaan arkkitehtien Italian matkoillaan ihailemasta maaseudun vähäeleisestä, mutta mittasuhteiltaan harmonisesta arkkitehtuurista.

Topeliuspuiston eteläpään kalliolla kohoavan vaaleaksi rapatun kirkon ulkoinen koristelu keskittyy puistonpuoleiseen muuta kirkkoa leveämpään ja korkeammalla kohoavaan pohjoispäätyyn. Sen keskiosan leveää, seinäpinnasta ulkonevaa pääsisäänkäyntiä korostaa kuvanveistäjä Gunnar Finnen betonireliefi ”Taivaalliset pidot”. Sen yläpuolelta alkavan kaarikomeroin varustetun seinänosan päätteenä on palladiolaisesti avoin kellohuone. Pohjoispäädyn sivulla on symmetrisesti sijoitetut matalat siipirakennukset, joissa on seurakunnan toimitiloja.

Sisätilassa kirkon pohjakerroksesta nousee portaat toiseen kerrokseen, jonka eteishallin molemmin puolin sijaitsevat symmetrisesti kappelit vihki- ja kastetilaisuuksia varten. Tämä symmetria on heikentynyt kirkon toimivuutta parannettaessa sijoittamalla uusi hissi vihkikappeli-tilaan.

Kirkkosalissa on tasakatto, jonka kattopalkkien välit on koristeltu geometrisin kuvioin. Pyöreän kupolin kattamassa ja pylväiden reunustamassa runkohuoneesta ulkonevassa puolipyöreässä kuoriapsidissa on alttarilla Oberammergausta tuotettu suurikokoinen krusifiksi. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut taidemaalari Henry Ericssonin seinämaalaus jäi taiteilijan kuoleman vuoksi toteuttamatta. Alttarikaide, saarnatuoli ja kuorin lattia ovat tammea. Kirkkosalin säästeliään kuvakoristeluun kuuluvat kuvanveistäjä Carl Wilhelmsin tekemät neljää apostolia esittävät pyöreät korkokuvat ja kuvanveistäjä Elias Ilkan tekemät saarnatuolin korin evankelistoja esittävät reliefit.”

-em tiedot lainattu Museoviraston Kulttuuriympäristö Rekisteriportaalista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Töölön_kirkko

Kirkon kulmalta Topeliuksenkadulle johtavien portaiden (kuva puuttuu) luona kuvattu kohtaus elokuvasta Suomisen Olli rakastuu (1944):

Töölön kirkko vilahtaa Jorma Nortimon ohjaamassa elokuvassa Lapseni on minun (1940):

Helvi Hämäläisen kirjaan Tyhjä syli (1937) perustuvan elokuvan päähenkilö Elsa (Kaisu Leppänen) menee naimisiin Antin (Harri Sinijärvi) kanssa. Nuorenparin onni kuitenkin särkyy, kun Antti ei kykene panemaan alulle Elsan kovasti halajamaa lasta. Kolmannen pyörähdyksen perhedraaman rattaisiin tarjoaa Elsan myöhemmin sukulaistensa luona maalla kohtaama ns. päiväläinen (Eino Kaipainen) – jonkinlainen isyyspotentiaalin ruumiillistuma.

Päivä no:60/Reitti no:60

5. kohti josaa kuikka uimahalli

Alppikatu 20 – Kirstinkatu 4 – Helsinginkatu 32

”Kortteli 322 kohdalla Kirstinkatu ohittaa asunto-osakeyhtiö Kristiinankatu 4.N koristeellisen kivimuurin. Talon nimi kertoo kadun vaiheista: alun pitäen se oli Kristiinankatu Ruotsin kuningattaren Kristiinan mukaan, hallitsijan, joka vahvisti uuden Helsingin perustamiskirjan 1639. Kuningattaren nimi on säilynyt samana, mutta katu muutettiin 1928 nykyiseen asuunsa – samoin kävi mm. Kruununhaassa Elisabetinkadun, josta tuli Liisankatu. Kirstinkatu oli vähällä saada nimen Eliasgatan Elias Lönnrotin mukaan, mutta kansanrunoutemme isälle annettiinkin nimikkokatu muualta, läheltä keskustaa. Rakennusmestari I. Aalto osti Kirstinkatu 4:n tontin kaupungilta 1906. Se vaihtoi omistajaa moneen kertaan, kunnes Oy Paasila sen osti ja rakennutti sille nykyisen talon kertoman mukaan venäläisten upseerien asunnoiksi. Huoneistot olivat suuria, ja käymälät sijaitsivat porraskäytävissä. Tätä nykyään talon kaikki asunnot ovat yksiöitä, mutta yhä ovat nähtävissä umpeenmuurattujen ovien jäljet. Vieläkin osa asukkaista joutuu käyttämään porrastasanteiden yhteiskäymälöitä. Kun Paasilan taloa alettiin rakentaa, se oli tapaus näillä kulmilla – oltiin kaupungin äärimmäisillä laidoilla, mihin kiviset asuintalot eiväy vielä olleet ehtineet. Kirstinkatu 1:ssä oli vuodesta 1906 sijainnut seudun ainoa kivirakennus, rukoushuone. Kristiinankadun toisella puolen sekä Alppikadun varrella oli joitakin matalia puutaloja, mutta tämä kortteli oli rakentamaton. Helsinginkadun toisella puolella kohosivat Josafatin kalliot. Itse Helsinginkatukin, nykyinen valtaväylä, puhkoi luonnontilassa uinuvaa maisemaa vähäisenä hiekkatienä. Toivo Tarvas on kuvannut tuonaikaista rakentamista kirjassaan Häviävää Helsinkiä: ”Ja sitten työ alkoi. Rask oli juuri saanut paikallensa passattua ne vaikeat sampluunalistat katon koristelistaa varten. — Rask lykkäsi sapluunaa niin että listat taipuilivat, ja hän taas keräsi lastalla tellinkeille valunutta pruukia minä kerkesi. Sitten alkoi taas uusi rappaaminen samaan listaan, ja hyvää jälkeä siitä tulikin. Listan pullea makkara oli ehjä ja täyteläinen kuin parhain metvursti. Kun Rask sitten viimeiseksi itse rappasi listan kipsinsekaisella pruukilla ja varovaisesti veti sapluunalla pitkin tehtyä rataa, niin kaunis, monipoimuinen lista loisti sileänä ja valkoisena kui vastasatanut lumi.” Vuoden 1915 henkikirjojen perusteella Paasilan talon asujaimisto oli enimmäkseen suomenkielistä, joskin muutama Venäjän alamainen oli asukkaiden joukossa. Ompelijoita ja suutareita oli talossa useita.

Paasila oli pitkään korttelin ainoa talo. Naapuritalojen asukkaat viljelivät käyttämättömäksi jääneellä joutomaalla keittiökasveja; mm. Alppikatu 13:n talonmiehellä oli siinä jokakesäinen kessumaansa. Kalliolla hän sitten kuivatteli kessujaan sekä pilppusi niitä vanhalla kessuleikkurilla talven tarpeiksi.”

-lainaus Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin kirjasta Herrasväen ja työläisten kaupunki (Helsingin vanhoja kortteleita 2) vuodelta 1983.

Talon porttikongin edessä kuvattu kohtaus elokuvasta Syyllisiäkö? (1938).

60°11’11.0″N 24°56’49.0″E