Päivä no:200/Reitti no:200/no:17

17. Kortteli 230

——–

Osoite: Armfeltintie 4 – Engelinaukio 19, 00150 Helsinki
Arkkitehti: Lars Sonck
Rakennusvuosi: 1913
Kaupunginosa: Eira
Kortteli: 230

Juhani Ahon puiston alalaidassa, Armfeltintie 4:n kivimuuria jatkavan muurin kulmalla kuvattu kohtaus William Markuksen ohjaamasta elokuvasta Rakas varkaani (1957):

Ajankulukseen runoltava poliisi Kasimir (Kullervo Kalske) ei ensin oikein tahdo huomata mitä ammattia nuori neiti Lissie (Elina Pohjanpää) baaninkuorineen harjoittaa puiston kulmalla.

Ensimmäinen lompsankääntöyrityksen kohteeksi joutuva herrasmies (Kyösti Erämaa) ei lankea lankaan, mutta toisen (Pentti Irjala) kohdalla Lissietä jo onnistaa.

Lissien paetessa perään juoksevaa konstaapelia Merikadulle jatkan minä kävelyä Ehrensvärdintiellä.

Osoite: Ehrensvärdintie 21, 00150 Helsinki
Arkkitehti: Emil Svensson
Rakennusvuosi: 1913
Kaupunginosa: Eira
Kortteli: 230

Ehrensvärdintie 21:n kiviportaiden ja kellaritallinovien luona kuvattu kohtaus Ilmari Unhon ohjaamasta elokuvasta Valkoisen neilikan velho (1945):

Osoite: Engelinaukio 11 – Ehrensvärdintie 23, 00150 Helsinki
Arkkitehti: Sigurd Schultz
Rakennusvuosi: 1920
Kaupunginosa: Eira
Kortteli: 230

Jatka kävelyä seuraavan rakennuksen luokse paikkaan jossa on kuvattu toinen kohtaus edelliseen elokuvaan. Nyt kohtauksessa on mukana myös itse ”Valkoisen neilikan velho” Lauri Liesi (Joel Rinne):

Tämän kohtauksen lopuksi palataan takaisin edellisen kohtauksen kuvauspaikalle edellisen talon (Ehrensvärdintie 21:n) luokse.

——–

Osoite Engelinaukio 13, 00150 Helsinki
Arkkitehti Harald Smedberg
Rakennusvuosi 1912
Kaupunginosa Eira
Kortteli 230

——–

Nimi: Aukio
Osoite: Engelinaukio 15-17, 00150 Helsinki
Arkkitehti: Harald Smedberg
Rakennusvuosi: 1912
Kaupunginosa_ Eira
Kortteli_ 230

Engelinaukio 17:sta edustalla kuvattu lyhyt kohtaus Valentin Vaalan ohjaamasta elokuvasta Sinut minä tahdon (1949):

Neljä vuotta myöhemmin saman rapunoven edessä kuvattiin seuraava kohtaus:

Nuori säveltäjä Jussi Mäki (Lasse Pöysti) juoksee kotiovelleen Pöystin itsensä ohjaamassa elokuvassa 2 hauskaa vekkulia (1953).

Kohtaus jatkuu rappukätävässä (studiolle lavastetussa, oikeassa vai jopa Engelinaukio 17:sta oikeassa rappukätävässä – en tiedä) jossa nuoresta säveltäjästä tulee hetkessä velkojiensa toimesta myös itsensä kuvitteellisten ravintolalaskujen velkoja.

Päästyään velkojiaan karkuun kadulle törmää nuori säveltäjä kuitenkin heti seuraavaan ongelmaan – hänen luokseen laulutunnille saapuvaan hienostorouva Hopeanheimoon (Aino ”Siirinkäly” Angerkoski). Koska ovesta ei mukamas voi kulkea puntataan frouva akkunasta sisään nuoren säveltäjän asuntoon.

Tässä vaiheessa tarkempaa katsojaa alkaa huvittaa aiemmen porraskäytäväkohtauksen selkeästi ylempään kerrokseen (kun kerran kuvaan noustaan kerrosvälin verran portaita) sijoittama nuoren säveltäjän ovella odottavien velkojien paikoitus. Nythän sisään nuoren säveltäjän asuntoon tuupataan hienostorouvaa selvästi alemman kerroksen ikkunasta. Talon fasaadin perusteella Engelinaukio 17:sta on kellarin ja ullakon lisäksi tasan kaksi kerrosta. No mitäs pienistä, nythän alkaa laulutunti.

Rouva Hopeanheimo osoittautuu melkoiseksi Florence Foster Jenkinsin inkarnaatioksi, joka nopeasti kerää nuoren säveltäjän ikkunan alle sankan kuulijajoukon. Hopeanheimon lauluharjoitteet näyttäisivät sulattavan yhden ulkona laululle altistuvista lapsista aivomassan valumaan ulos tämän sieraimista. Pari snadisti suurempaa koltiaista päättää ilmaista lauluharjoituksen herättämiä tunteitaan heittämällä lumppareita suoraan avoimesta ikkunasta nuoren säveltäjän niskaan.

Päivä no:198/Reitti no:198/no:6

6. Meritullinkatu kortteli 15 Puhveli ja vähän myös 14 Siili

60°10’20.4″N 24°57’31.9″E

Osoite: Meritullinkatu 11, 00170 Helsinki
Arkkitehti: Bertel Liljeqvist
Rakennusvuosi: 1939
Kaupunginosa: Kruununhaka
Kortteli: Puhveli

Meritullinkatu 11:sta sisäpihalla on kuvattu jakso Edvin Laineen ohjaamasta elokuvasta Pikku-Matti maailmalla (1947):





Viimeinen otos tekee siirtymän Meritullinkadulta Ravintola Salven eteen, paikkaan joka osui reitin no:? varrelle.

Päivä no:150/Reitti no:150/no:30

60°10’07.3″N 24°57’32.8″E

Päivä no:101/Reitti no:101/no:12

12. Raatimiehenkatu

Raatimiehenkadulla kuvattu kohtaus Orvo Saarikiven ohjaamasta elokuvasta Hormoonit valloillaan (1948):

Päivä no:78/Reitti no:78/no:13

13. Ilmola (Kapteeninkatu 3)

60°09’22.6″N 24°56’44.5″E

”Ilmola”
Osoite: Kapteeninkatu 3 – Laivanvarustajankatu 11, 00140 Helsinki
Arkkitehti: E. Ahlstedt
Rakennusvuosi: 1908
Kaupunginosa: Ullanlinna
Kortteli: Salakka

Tilavuus: 19160 m3
Kerroksia: 6
Hissi: kyllä
Kokonaisala: 5667 m2
Kerrosala: 4835 m2
Huoneistoala: 3053 m2
Asuinhuoneistoala: 3115 m2
Asuntoja: 63

sekä piharakennus:
Tilavuus: 494 m3
Kerroksia: 1
Hissi: ei
Kokonaisala: 154 m2
Kerrosala: 154 m2

Hei seis, pysäyttäkää! Ilmolan kulmallahan näyttäisi seisovan etsivä Kokki (Leo Jokela) ja hänellä on meille jotain asiaa:
Kokki on löytänyt mahdollisen silminnäkijän rikospaikalta paenneelle murhaajalle.
Kohtaus on Matti Kassilan ohjaamasta elokuvasta Kaasua, komisario Palmu! (1961). Lisää välähdyksiä siitä, mitä neiti Vesa (Liisa Roine) suudelmointinsa ohessa oli öisellä Laivanvarustajankadulla oikein nähnyt, näemme myöhemmän kuulustelun yhteydessä.
Komisario Palmun (Joel Rinne) ja Kuulusteltavana on myös yöpusuttelun toinen osapuoli kadetti Leppä (Esko Salminen) ja vielä hieman ontuvaa kuulustelutekniikkaansa pääsee hiomaan oikeustieteen ylioppilas Virta (Matti Ranin):

Päivä no:78/Reitti no:78/no:14

14. Rannikko

60°09’20.3″N 24°56’45.8″E

Osoite:Kapteeninkatu 1 – Merikatu 9 – Laivanvarustajankatu 10
Arkkitehti:V. Jaakkola, A.J. Lumiaho
Rakennusvuosi:1908
Kaupunginosa:Ullanlinna
Kortteli:Lokki (no:130)

Tilavuus: 44841 m3
Kerroksia: 6
Hissi: kyllä
Kokonaisala: 12192 m2
Kerrosala: 10762 m2
Huoneistoala: 7242 m2
Asuinhuoneistoala: 7242 m2
Asuntoja: 119

sekä piharakennus:

Tilavuus: 3208 m3
Kerroksia: 3
Hissi: ei
Kokonaisala: 938 m2
Kerrosala: 698 m2
Huoneistoala: 511 m2
Asuinhuoneistoala: 511 m2
Asuntoja: 12

Päivä no:78/Reitti no:78/no:16

16. Merikatu 3 ja 7.

Kierrettyäni hetki sitten Lokin -korttelin ympäri Laivanvarustajankadun puolelta Merikatu 9:n luokse ja käsiteltyäni aiemmilla kävelyreiteillä jo talot no:1 ja ja 5 ovat nyt vuorossa korttelin viimeiset talot no:3 ja 7.

60°09’21.5″N 24°56’55.9″E

Väinö ”Vänski” Kehkonen (Joel Rinne) käyttäytyy lapsellisesti Merikatu 3:n edustalla kohtauksessa Orvo Saarikiven ohjaamasta elokuvasta Hormoonit valloillaan (1948):

Väinön leikkisyyden takana on pistos Puosuliini -nimistä hormoonivalmistetta joka palauttaa aikamiehen lapsen tasolle.

”Koitere”
Osoite: Merikatu 3 (Laivanvarustajankatu 4), 00140 Helsinki
Arkkitehti: Vilho Lekman, Harald Smedberg
Rakennusvuosi: 1906
Kaupunginosa: Ullanlinna
Kortteli: Lokki

Tilavuus: 25539 m3
Kerroksia: 5
Hissi: kyllä
Kokonaisala: 7297 m2
Kerrosala: 5608 m2
Huoneistoala: 3175 m2
Asuinhuoneistoala: 3175 m2
Asuntoja: 19

Lunta pudotetaan Koitereen katolta Alli Haapasalon ohjaamassa elokuvassa Syysprinssi (2016).

Koitereen sisäpihalla kävin Laivanvarustajankadun puolelta hetki sitten tällä samalla reitillä.

————

60°09’20.8″N 24°56’50.0″E

Osoite: Merikatu 7, 00140 Helsinki
Arkkitehti: Runar Finnilä
Rakennusvuos:i 1926
Kaupunginosa: Ullanlinna
Kortteli: Lokki

Tilavuus: 16724 m3
Kerroksia: 7
Hissi: kyllä
Kokonaisala: 5106 m2
Kerrosala: 4486 m2
Huoneistoala: 3427 m2
Asuinhuoneistoala: 3300 m2
Asuntoja: 20

Leena Korpela aka Haaviston Leeni (Ghedi Lönnberg) astuu kauppatorilta Pohjoisesplanadin yli Ruotsin suurlähetystön kohdalla (kuten näemme reitin no :196 varrella) ja onkin samassa Merikatu 7:n edustalla:

Kohtaus kuuluu Ville Salmisen ohjaamaan elokuvaan Haaviston Leeni (1948).

Valentin Vaalan vuonna 1951 ohjaama filmatisointi Mika Waltarin näytelmästä Gabriel, tule takaisin alkaa Merikatu 7:stä:

Samaan taloon sijoittuu myös rouva Skrofin murha Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961):



Sisäpihan kautta päädytään Merikatu 9:n Laivanvarustajankadun puoleiselle portille.

Päivä no:78/Reitti no:78/no:27

27. Eiran kummitustalo Armfeltintie 13

60°09’25.5″N 24°56’22.1″E

60°09’26.4″N 24°56’24.2″E

Matkalla ränsistyneeseen nykytilaansa  Armfeltintie 13 on varmasti ehtinyt nähdä kaikenlaista. Ehkä talossa ei kuitenkaan koskaan ole äidytty tällaiseen ”rokkaamiseen”?

Kyse on elokuvasta Kuriton sukupolvi (1957) jossa professori Reinhold Varavaaran (Tauno Palo) perhe vapaakasvatettuine nuorisoineen asuu tässä osoitteessa.

Varavaaran perheen nuorten ystävät, varsinainen pärinäpoika ja surinasussu tekevät näyttävän entreen elokuvaan moottoripyörällä. Löpö (Maikki Länsiö) on taiteilija ja Husun (Leo Jokela) mainitaan ohimennen opiskelevan ”kauppasurkeassa”.

Elokuvan alkutekstien aikana seurataan sanomalehden matkaa toimituksesta painon kautta jakeluun ja Varavaarojen postiluukkuun. Lopuksi kamera tekee ajon sisälle Armfeltintie 13:a postiluukun kautta. Oikeasti sekä postiluukku, että sen takainen interiööri kuuluivat lavasteisiin Fennada-Filmin studioilla.

Reportteri Arvo Käärin (Toivo Mäkelä) ja valokuvaaja Lopposen (Mauri Jaakkola) astuessa sisään vilahtaa taustalla lavastajan studiolla Varavaarojen asuintaloa vastapäätä sijoittama laatikkomainen kerrostalo palkkiparvekkeineen. Mitäs siitä, että oikeasti paikan päällä kuvatuissa ulkokuvissa ei näy mitään vastaavaa.

Tähän autotalliin ja ajoluiskaan sijoittuva kohtaus:


Kuriton sukupolvi ei ole ainoa Armfeltintie 13:sta kuvauspaikkana käyttänyt elokuva. Viittä vuotta aiemmin valmistunut, Mika Waltarin näytelmään perustuva Omena putoaa (1952) sijoittaa tänne teollisuusneuvos Walter Österbergin (Valtteri Virmajoki) kodin. Sydänvikainen vanha Österberg elelee, kuin enteenä talon silloisesta tulevaisuudesta, talossaan yksin taloudenhoitajansa (Emma Väänänen) ja autonkuljettajansa (Paavo Hukkinen) kanssa. Eräänä päivänä läheisellä Ehrenströmintiellä hänen ohitseen kulkee nuori nainen, joka on kuin teollisuusneuvoksen auto-onnettomuudessa kuolleen tyttären kaksoisolento. Samassa tämä nainen säntää tien ylitse ja yrittää hukuttautua mereen. Teollisuusneuvos ja hänen autokuljettajansa kuitenkin pelastavat naisen vedestä ja tuovat toipumaan Armfeltintie 13:sta. Neiti Ilona Jonssonin  (Toini Vartiainen) hukuttautumisnäytöksen tarkoitus oli päästä huijaamaan rikkaalta vanhukselta rahaa. Veijarikomedian käänteissä vilungit tarkoitusperät kuitenkin karisevat, valheet paljastuvat ja lopussa kupsahtavan teollisuusneuvoksen perintö kopsahtaa Ilonalle. Tässä kohtauksessa elokuvan alussa teollisuusneuvos on lähdössä päiväkävelylleen. Autonkuljettajan tehtävänä on seuratessa häntä autolla.

ja elokuvassa Kuollut mies rakastuu (1942):

60°09’25.4″N 24°56’22.9″E

Näen Armfeltintie 13:sta uudessa remontoidussa/restauroidussa kuosissaan reilu 3,5 vuotta myöhemmin reitin no:200 varrella.

Päivä no:77/Reitti no:77/no:9

9. Rantoja, taloja.

Päivä no:60/Reitti no:60

5. kohti josaa kuikka uimahalli

Alppikatu 20 – Kirstinkatu 4 – Helsinginkatu 32

”Kortteli 322 kohdalla Kirstinkatu ohittaa asunto-osakeyhtiö Kristiinankatu 4.N koristeellisen kivimuurin. Talon nimi kertoo kadun vaiheista: alun pitäen se oli Kristiinankatu Ruotsin kuningattaren Kristiinan mukaan, hallitsijan, joka vahvisti uuden Helsingin perustamiskirjan 1639. Kuningattaren nimi on säilynyt samana, mutta katu muutettiin 1928 nykyiseen asuunsa – samoin kävi mm. Kruununhaassa Elisabetinkadun, josta tuli Liisankatu. Kirstinkatu oli vähällä saada nimen Eliasgatan Elias Lönnrotin mukaan, mutta kansanrunoutemme isälle annettiinkin nimikkokatu muualta, läheltä keskustaa. Rakennusmestari I. Aalto osti Kirstinkatu 4:n tontin kaupungilta 1906. Se vaihtoi omistajaa moneen kertaan, kunnes Oy Paasila sen osti ja rakennutti sille nykyisen talon kertoman mukaan venäläisten upseerien asunnoiksi. Huoneistot olivat suuria, ja käymälät sijaitsivat porraskäytävissä. Tätä nykyään talon kaikki asunnot ovat yksiöitä, mutta yhä ovat nähtävissä umpeenmuurattujen ovien jäljet. Vieläkin osa asukkaista joutuu käyttämään porrastasanteiden yhteiskäymälöitä. Kun Paasilan taloa alettiin rakentaa, se oli tapaus näillä kulmilla – oltiin kaupungin äärimmäisillä laidoilla, mihin kiviset asuintalot eiväy vielä olleet ehtineet. Kirstinkatu 1:ssä oli vuodesta 1906 sijainnut seudun ainoa kivirakennus, rukoushuone. Kristiinankadun toisella puolen sekä Alppikadun varrella oli joitakin matalia puutaloja, mutta tämä kortteli oli rakentamaton. Helsinginkadun toisella puolella kohosivat Josafatin kalliot. Itse Helsinginkatukin, nykyinen valtaväylä, puhkoi luonnontilassa uinuvaa maisemaa vähäisenä hiekkatienä. Toivo Tarvas on kuvannut tuonaikaista rakentamista kirjassaan Häviävää Helsinkiä: ”Ja sitten työ alkoi. Rask oli juuri saanut paikallensa passattua ne vaikeat sampluunalistat katon koristelistaa varten. — Rask lykkäsi sapluunaa niin että listat taipuilivat, ja hän taas keräsi lastalla tellinkeille valunutta pruukia minä kerkesi. Sitten alkoi taas uusi rappaaminen samaan listaan, ja hyvää jälkeä siitä tulikin. Listan pullea makkara oli ehjä ja täyteläinen kuin parhain metvursti. Kun Rask sitten viimeiseksi itse rappasi listan kipsinsekaisella pruukilla ja varovaisesti veti sapluunalla pitkin tehtyä rataa, niin kaunis, monipoimuinen lista loisti sileänä ja valkoisena kui vastasatanut lumi.” Vuoden 1915 henkikirjojen perusteella Paasilan talon asujaimisto oli enimmäkseen suomenkielistä, joskin muutama Venäjän alamainen oli asukkaiden joukossa. Ompelijoita ja suutareita oli talossa useita.

Paasila oli pitkään korttelin ainoa talo. Naapuritalojen asukkaat viljelivät käyttämättömäksi jääneellä joutomaalla keittiökasveja; mm. Alppikatu 13:n talonmiehellä oli siinä jokakesäinen kessumaansa. Kalliolla hän sitten kuivatteli kessujaan sekä pilppusi niitä vanhalla kessuleikkurilla talven tarpeiksi.”

-lainaus Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin kirjasta Herrasväen ja työläisten kaupunki (Helsingin vanhoja kortteleita 2) vuodelta 1983.

Talon porttikongin edessä kuvattu kohtaus elokuvasta Syyllisiäkö? (1938).

60°11’11.0″N 24°56’49.0″E