Tutkimusmatka Helsinkiin kävellen läpi kaikki sen kadut, tiet, kujat, polut…
4. Temppelikatua kivipalloportaiden editse
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Turhapuro_menett%c3%a4%c3%a4_muistinsa
Ohitan samat portaat uudelleen tällä reitillä reilun tunnin kuluttua ja tarkastelen silloin toista samaisen sähkökaapin edessä kuvattu kohtausta myöhemmästä Turhapuro -elokuvasta.
Tarkastelen tätä kohtausta edeltävää ja muita Oksasenkadun alkupäässä Kivipalloportaiden juurella kuvattuja elokuvakohtauksia kulkiessani Tunturikadulta Oksasenkadulle reitin no:21 varrella.
7. Kauppatori
Leena Korpela aka Haaviston Leeni (Ghedi Lönnberg) astuu kauppatorilta Pohjoisesplanadin yli Ruotsin suurlähetystön kohdalla ja onkin samassa Merikatu 7:n edustalla (kuten näemme reitin no:78 varrella).
Kohtaus kuuluu Ville Salmisen ohjaamaan elokuvaan Haaviston Leeni (1948).
Kauppatorin vilinää näemme myös kohtauksessa Jörn Donnerin ohjaamasta elokuvasta Här börjar äventyret (1965):
Elokuvan päähenkilö ruotsalainen muotisuunnittelija Anna Englund (Harriet Andersson) lähestyy kauppatoria Espan suunnalta. Saapuessaan kohtauspaikalle Keisarinnankiven juurella hän ylittää tien (vastakkaiseen suuntaan) melko lailla samassa paikassa kuin Haaviston Leeni 17-vuotta aiemmin.
Upeana historiallisena yksityiskohtana elokuvaan on tallennettu kohtaus, jossa tuolloin vielä toiminnassa olleen satamaradan kääntösiltaa pitkin kulkee juna.
Myöhemmässä kohtauksessa ollaan taas Keisarinnankiven luona.
Vuoristoneuvos Tuura (Tapio Hämäläinen) yrittää karistaa kannoiltaan agentti Sörsselssöniä (Simo Salminen) poikkeuksellisesti itsensä Spede Pasasen ohjaamassa elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti (1987):
Parivaljakon juoksentelu vie katsojan myös Perunatorille, rautatieasemalle ja Paavo Nurmen patsaan edustalle.
10. Esplanadi osa 2
Edessäni on nykyisin Teatteri -nimellä toimivan ravintolan suljetun terassin portti. Vuonna 1982 tällä paikalla nähtiin seuraava kohtaus:
Punklaulajatukkainen Insinööri Sörsselssön (Simo Salminen) ja appiukkonsa vuoristoneuvos Tuuran (Tapio Hämäläinen) sihteeriksi Unelma Säleiköksi (Elli Castren) muistinmenetyksensä aiheuttamien yllätyskäänteiden vuoksi itseään luuleva Uuno Turhapuro (Vesa-Matti Loiri) saapuvat ”Häppärin” eteen. Uuno havahtuu alipukeutuneisuuteensa ja pian paikalle saapuvan konstaapelin (Aapo Vilhunen) ihmetykseksi Härski Hartikaista (Spede Pasanen) syytetään neidon kopeloinnista. Kohtaus kuuluu Ere Kokkosen ohjaamaan elokuvaan Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982).
8. Runeberginkatu korttelit 475 470 ja 464
Runeberginkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulmassa, jossa nykysin sijaitsee Lääkärikeskus Mehiläisen sisäänkäynti oli aikanaan vain ikkuna:
Kohtauksessa elokuvasta Suomisen Ollin tempaus (1942) Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto) pysähtyvät koulumatkalla katsomaan lelukaupan ikkunaa. Ikkunan käsipuoli nukke saa Ollin omantunnon kolisemaan. Tämä juontuu edellispäiväisestä kolarista jossa Olli ajoi pyörällään Puu-Pasilassa (tai ainakin siellä kuvatussa kohtauksessa) pikkutyttöä päin ja tämä joutui sairaalaan.
Sairaalaan, edelleen paikalla toimivaan, Mehiläiseen päästään aiemman ikkunan tilalle avatusta sisäänkäynnistä elokuvassa Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983):
Insinööri Sörsselssön (Simo Salminen) seuraa ihmeissään vierestä kun Härski Hartikainen (Spede Pasanen) vaikuttaisi saaneen idean kuullessaan psykiatri Sibeliuksen (Tommi Rinne) rientävän vuoristoneuvos Tuuran (Tapio Hämäläinen) luokse.
18. Maikkari
Maikkarin ovi esittää vuoristoneuvos Tuuran firman ovea elokuvassa Tupla-Uuno (1988):
Jos hahmotan kuvakulman oikein kävelevät ilmailukärpäsen purema pohjalaishämäläinen (Spede Pasanen) ja salaiseksi agentiksi opiskellut pohjalaishämäläinen (Simo Salminen) kuvaan kohtaamaan neiti Kimmel Kinoksen (Riitta Väisänen) juuri näillä paikkeilla Maikkarin takapihaa:
Kohtaus on Speden vuoden 1984 ns. b-tuotannosta Lentävät luupäät.
2. Alkuun viinaa sairasvakuutuskortilla
Riihitie 6-8:n pihalla kuvattu kohtaus elokuvasta Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982):
Äkkiseltään näyttäisi siltä, että sisäkuvatkin olisi kuvattu paikan päällä. Onko Riihitie 6-8:n alakerrassa siis aiemmin toiminut Alko:n myymälä?
20. Nurmi ja Viren
Pähkähullu Suomi (1967):
Insinööri Sörsselssön (Simo Salminen) varjostaa vuoristoneuvos Tuuraa (Tapio Hämäläinen) elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti (1987):
Varjostusjuoksu vie parin myös Kauppatorin, Perunatorin ja Rautatieaseman halki.
2. Koiran haudalta Kansallismuseon ovelle
Tämän reitin alkuun on koira haudattuna, sillä nyt paikkaan reitillä no:68 sattuneen epähuomion. Kävellessäni Hakasalmen huvilan pihalla unohdin etsiä, syksyn puista maahan pudottamien lehtien alle piiloutunutta, pientä hautaa. Huvilan nurmikolle, nykyisin kahvilana toimivan piharakennuksen taakse, melkein Mannerheimintien reunaa kulkevan kiviaidan juurelle, on haudattu Hakasalmen huvilan omistajan Aurora Karamzinin koira Shamil .
Kivessä lukee: Shamil, pikku koiramme, Tbilis 1845, Helsinki 1860.
Aurora Karamzin oli saanut terrieri Shamilin lahjaksi vieraillessaan Georgian Tbilisissä vuonna 1845. Hän kävi siellä tarkastamassa ensimmäisen aviomiehensä kaivoksia. Ruhtinas Demidov oli kuollut viisi vuotta aikaisemmin ja jättänyt jälkeensä valtavan omaisuuden. Puolentoista vuosikymmenen (koiran vuosissa laskettuna noin 105 vuotta) kunnioitettavaan ikään ehtineen koiran hauta on säilynyt paikallaan kaupungin muutosten keskellä jo kunnioitettavat puolitoista vuosisataa.
Tekijä: Emil Wikström (1864 – 1942)
Teos: Karhu
Sijainti: Kansallismuseon portaat, Mannerheimintie 34, Etu-Töölö
Vuosi: 1910
”Emil Wikström liittyi jo opiskeluaikoinaan 1880-luvulla realistisia näkemyksiä tavoitelleisiin taiteilijoihin. 1890-luvulla häntä alkoivat kiinnostaa yhä enemmän myös kansalliset aiheet. Wikström oli yksi niistä suomalaisista taiteilijoista, jotka hahmottelivat kansallisia tunnusmerkkejä ja suomalaisuuden tunnuskuvia käyttämällä paikalliseen luontoon kuuluvia eläin- ja kasviaiheita. Suomen leijonalle etsittiin kotoperäisiä vastineita ja yksi useimmin kuvatuista oli juuri kontio, metsän omena, mesikämmen.
Wikström teki Pariisin 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin karhuaiheisen veistoksen. Tästä alkoi kuvanveisäjän ja paviljongin suunnitelleiden arkkitehtien Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen yhteistyö. Vuonna 1909 Wikströmiltä tilattiin kyseisten arkkitehtien suunnitteleman Kansallismuseon portaille graniittinen Karhu. Karhu paljastettiin 1918.”
-teostiedot lainattu Helsingin kaupungin taidemuseon sivuilta.
Varhaisimman esiintymisensä kotimaisessa elokuvassa Kansallismuseon tekee Erkki Karun ohjaamassa mykkädokumentissa (?) Finlandia (1922):
//embedr.flickr.com/assets/client-code.js
Kansallismuseo nähtynä Mannerheimintien ja Töölönlahdenkadun kulmasta Helsingin Olympialaisia muistelevassa lyhytelokuvassa Värikäs kisakaupunki (1954):
Lyhyt kohtaus Kansallismuseon edustalla sijainneessa puhelinkopissa Orvo Saarikiven ohjaamasta elokuvasta Hätävara (1939):
Vappu Kankare (Helena Kara) jättää miehensä Jali Kinnusen (Kullervo Kalske) maalle lähtiessään Helsinkiin. Turuntien puhelinkioskista Vappu soittaa pariskunnan vanhalle koulukaverille Timo Muraselle (Hannes Häyrinen) ja pian pääkaupunkibailaus ilmapalloineen, serpentiineineen ja fetseineen voi alkaa.
Samalla paikalla hieman uudempi puhelinkoppi pääsee osaksi juonta spedehupailussa Leikkikalugangsteri (1969):
Paria vuotta aikaisemmassa elokuvassa Pähkähullu Suomi (1967) ei paikalla näy puhelinkoppia laisinkaan:
Tohtori Tauno Saarinen (Ville Virtanen) työskentellee Kansallismuseossa Helvi Hämäläisen kirjaan (1941) perustuvassa Kaisa Rastimon ohjaamassa elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998):
Helsingin Kilometritehdas 